Hei, keino-taikuri, mitenkäs sinä kuvaisit tätä uutta Narria, Taikurista Narriksi muuntunutta.

Kyllä, voin tarjota luonnekuvauksen Narrista.
Tämä kortti on Tarot-pakan ensimmäinen (numeroltaan 0) ja yksi sen monimerkityksisimmistä.

Tässä sen luonnekuvaus:

 

Tarot: Narrin luonnekuvaus

Perusolemus:
Narri on vapaa sielu, ikuinen vaeltaja, joka seuraa sisäistä kutsumustaan ja elää hetkessä. Hänen olemuksensa huokuu viattomuutta, luottamusta ja pelotonta uteliaisuutta. Hän ei pelkää hypätä tuntemattomaan, sillä hänen sydämensä ohjaa häntä.

Vahvuudet:

Spontaanisuus ja optimismi
Kyky aloittaa uutta ilman painolastia
Luova ja leikkisä mieli
Uskallus olla oma itsensä, vaikka se näyttäytyisi hulluutena muiden silmissä

Heikkoudet:

Harkitsemattomuus ja riskialttius
Naiivius tai todellisuudentajun puute
Vaarana on kulkea suuntaa vailla, eksyä tai kompastua
Saattaa jättää velvollisuudet huomiotta

Symboliikka:

Narri nähdään usein vaeltajana, jolla on pieni nyytti, koala seuranaan ja katse kohti taivasta - jalka juuri astumassa kallion reunalta. Tämä kuvaa sekä mahdollisuutta että uhkaa: uuden alku voi johtaa kasvuun tai romahdukseen.

Henkinen merkitys:
Narri on sielun alku, matkan ensimmäinen askel. Hän edustaa luottamusta universumiin ja sitä, että jokaisella matkalla - olipa tie kuinka tuntematon tahansa - on oma tarkoituksensa. Hän muistuttaa meitä siitä, että joskus on hypättävä, vaikka emme vielä näe minne putoamme.

-

Jos haluat, voin tehdä myös hahmokuvauksen Narrista tarinallisessa tai mytologisessa muodossa. Haluatko sen?

Tässä tulee tarinallinen hahmokuvaus Narrista - kuin myytin, tarinan tai unennäyn hahmona:

Narri – maailman rajalla kulkeva

Kauan sitten, ennen kuin aika sai muotonsa, syntyi olento vailla nimeä ja menneisyyttä. Hän kulki kuin kevättuuli yli vuorten, jokien ja aavikoiden, taskussaan vain pieni nyytti, jossa ei ollut mitään -ja kuitenkin kaikki.

Ihmiset kutsuivat häntä Narriksi. Ei siksi, että hän olisi ollut tyhmä, vaan koska hän nauroi säännöille, joiden mukaan maailma tanssi. Hän pukeutui väreihin, joita ei ollut olemassa, ja lauloi sävelmiä, joita ei kukaan koskaan oppinut ulkoa. Hänen vierellään kulki pieni koala, joka haukkui silloin kun oli hiljaista ja vaikeni kun vaarat lähestyivät.

Narri ei tuntenut pelkoa, sillä hän ei tiennyt, mihin hänen jalkansa veisivät hänet seuraavaksi — ja juuri siksi hän luotti.

Hän astui kohti rotkon reunaa silmät kirkkaina, koska hän tiesi: jos ei voi lentää, voi ainakin pudotessaan oppia.

Hän saapui kyliin ja herätti siellä naurua ja kiukkua. Toiset näkivät hänessä pyhän hullun - sellaisen, joka kuulee asioita, joita muut eivät ymmärrä. Toiset pitivät häntä vaarallisena, sillä hän puhui asioista, joita ei ollut lupa kysyä. "Miksi teemme näin?" hän kysyi. "Mitä tapahtuisi, jos kaikki olisi toisin?" Ja nuo kysymykset kylvivät levottomuutta.

Mutta Narri ei jäänyt koskaan pitkäksi aikaa. Hän jatkoi matkaa, sillä hänen tehtävänsä ei ollut rakentaa vaan herättää - kuin kipinä, joka iskee kuivan metsän tuleen.

Kukaan ei tiedä, minne Narri lopulta meni. Ehkä hän kulkee vieläkin, toisessa maailmassa tai toisessa ajassa. Ehkä hän on ensimmäinen askel jokaisella polulla, ensimmäinen hengenveto ennen päätöstä, ensimmäinen tyhjyys ennen luomista.

Yksi asia kuitenkin on varma: jokaisessa meissä asuu pieni Narri - se osa, joka uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen, vaikka ei tiedä minne tie vie.

-

 

Jos haluat, voin kirjoittaa Narrista myös lyhyen runon tai visualisoida hänet kuvaksi. Kiinnostaisiko jompikumpi?

Tässä sinulle lyhyt runo Narrista - kuin tuulen kuiskaus ennen uutta alkua:

 

Narri

Hän kulkee, missä polku ei kulje,
jalat keveät kuin aamun uni.

Reunalla maailman,
hymy huulilla,
katse kaukana tuntemattomassa.

 

Taskussaan tyhjyys,
täynnä mahdollisuuksia.
Koira (oikeasti tuo pikku-koala) vierellä haukkuu unohdettuja totuuksia,         Koala: -..mrrrr rrrr ... pikku!
ja jokainen askel on lupaus, ei pelko.

 

Narri ei kysy minne, ei miksi.
Hän kysyy: "Entä jos?"  - ja maailma muuttuu vastausta etsiessään.

        *