Viimeisimmät Blogi-kirjoitukset

 

26.08.2025

Missä Taikuri ?

 

Ei Taikuri ole unessa

eikä ees väsynyt laisinkaan

- eikä varsinkaan kuollut -

vaan, uusissa voimissaan

hän rakentaa uutta tarinaa

ja salassaan muuttaa maailmaa

... ensin omaansa, ja sitten Nuolillaan

suuria muutoksia tavoittaa.

 

Tuo "tyhjä hetki" on ohitse mennyt

aavistus oikea, on suuria tiennyt.

 

Nyt pitää vain hetkinen odottaa.

        *

 

17.07.205

Tyhjä hetki

 

Tyhjyys ennen taisteloa
salaista valmistumista.

Valmistelua johonkin tuntemattomuuteen
mi ei vielä näy, aavistus vain
- hatara aavistus vain.

Mutta, se on totta, minä tunnen sen
siks' nyt huokailen
- odotan, ja huokailen
kun mikään ei juuri nyt tunnu miltään.

Vain tilaa eteenpäin mennä
minkään ei saisi antaa häiritä.

        *

 

21.06.2025

Aseita - ja Nuolia

 

Painaa painaa ...
Kaks' viikkoa jo painanut
omat voimat poistanut -
paikallensa asettanut.

Sanatkin sammuttanut kaikki tyynni.

Ei sanoja muutamaan viikkoon.
Vihkoon vain hajanaisia ajatuksia
kuin pikku muistilappuja.

Painaa painaa - alas painaa
kuin varustaa tulevaa sotaa
jot' ei voiteta aseilla, ei ajallisen voimilla
vaan, kultaisilla nuolilla
vaikuttavilla, parantavilla
muutoksia aikaan saavilla.

 

Salaisesti varustanut tulevia varten
mahdollisuutensa toisella
ajallisia vahvemmalla
ulottumalla uudella, joss' ei tunneta
ajallisen aseita, vain ajallisia tuhoavia.

      

Ja sitten tapahtui 21.6. yöllä, kun sanat taas yllättäen virtana vilisi ... uusiin voimiin johdatti.

- Voimiin uusiin - pieniin nuoliin.

        *

 

14.05.2025

Yllättävän paljastuksen kautta  matkan Taikurin sisäinen muuttuikin jälleen Narriksi - eli, vapaaksi, tai sanotaan niin, että viel vapaammaksi kuin ennen.

 

11.05.2025

Salainen loimi     (pdf)

 

Neljä kuukautta sitten, kun kaikki alkoi
matka kohti ylempiä ulottumia
ja sen salaista porttia.

Niin, jo pian sen jälkeen oltiinkin jo portilla
ja mentiin portista sisälle
... jotenkin tuon Caterinan ansioista.

Tuolta aiemmista mertenmies-tarinoista
sen voi tarkemmin lukea.
(Ajaton-osio / 23.-31.1.2025)

Ja kun sitten mentiin portista sisään, porukalla
Taikuri, Caterina ja tietysti tuo koala myös ...

 

Koala: - ... mitenni "tietysti ja myäs" -

TOTTAKAI ! mä-nys-siit-sisää .. niiku teki. Höh!
Taikuri: - ... no niin niin .. vain niin ... Tottakai

 

Niin, mitä siitä luulimme, mitä odotimme
... no, jonnekin uusiin, tottakai,
mut' yllättäen se olikin,
ett' ajallisen koulu vielä jatkua sai.

Mut' voima, mi ovesta mentyä meidät täytti
se näytti, ett' ajallisen tehtävä jo toiselta näytti.

Jos uudistui ulottuma
uudistui myös voima auttaa ja palvella
kohdata ajallisen toisia voimia
pahojakin ulottumia,  joit' ajassa ain,    tarjolla on
- ihminen niiden edessä voimaton.

Mutta, jos valta ja voima, mi portin takana ol'sen
rinnalla ajallisen paha on voimaton.

Näin, kuin oudosti, kaikki ylempien portit ja ovet, ovat vain voimien ja valtojen ovia
jotka avautuvat ajallisia varten

sillä, kuten muistat,

alempi ja ylempi ihmisessä ain' ajallisessa yhtä on, ja, ylemmän voiman kasvaessa
on ajallinen sen eessä voimaton.

Vaan, ei kuitenkaan tarpeeton, sillä
ajallinen ain' ylemmälle tarpeen on.

Näin tämä matka, tämä ajallisen osa
ja viel' jälkeenkin sen
kuin koulun penkkejä ain' kuluttaen

sillä, koulusta kouluun käy matkalaisen tie
eikä hän aina itsekään tiedä
minne se koulutus oikeasti vie.

Mutta, se on hyvä tie
ja sillä kasvuun ... tää ajallisen matka vie.

Kuin salainen kasvun tie
eikä matkalainen tiedä, mihin kaikkeen
se kasvun tie häntä vielä vie

mihin kaikkeen ajallisensa aikana
ja minne viel' uusiin kaikkiin
ajallisensa takana, tulevissa
- tulevien ulottumissa ja unelmissa.

 

Siis, rohkeasti vain opista uusiin oppeihin
voimista uusiin voimiin
- pian jo käydään tosi toimiin!

Kun pukeudutaan uusiin loimiin.  >>

        *

 

Ja kuten olen jo monestikin sanonut,
ett' jokainen sana on tärkeä
niitä ei saa muuttaa, ei muotoilla
sillä, niiden sanojen takana
voi avautua vaik millainen maailma.

Kuten nyt tuo tarinan viimeinen sana: LOIMI.

 

Sitä jo kyselemään ajallisenkin keino-taikurilta - ja mitä kaikkea löysikään se, tai kuin, "hän"
miten tuo kuin vähäinen sana, hevosiin liittyvä - avasikin uuden sisällön merkittävän.

Sekin tähän nyt esille kuin todistamaan
miten tarinan yksikin sana, vaik' ihan viimeinen, voi olla vaikka salainen viittaus tulevien unelmien.

        *

 

Kysymys keino-taikurilta:

Mikä olisi sanan "loimi" henkinen sisältö ja tarkoitus, jokin merkitys?

Ja keino-taikuri vastaa:

"Sana "loimi" viittaa perinteisesti kudonnassa käytettyyn
pystysuuntaiseen lankaan, johon kude (vaakasuuntainen lanka) pujotetaan. Henkisessä tai symbolisessa merkityksessä sanalla
voi olla syvempiä tasoja:

Henkinen sisältö ja merkitys:

1. Rakenne ja perusta: Loimi voi symboloida ihmisen tai elämän perusrakennetta – niitä näkymättömiä säikeitä, jotka kannattelevat
kaikkea muuta. Se voi edustaa esimerkiksi sielun rakennetta,
elämänpolun perustaa tai kohtalon lankoja.

2. Yhteyksien verkko: Loimi yhdistyy usein käsitteeseen kudoksesta tai verkosta – jolloin se voi kuvata esimerkiksi ihmissuhteiden, yhteyksien
tai energioiden verkostoa, johon elämä "kudotaan".

3. Sielun tai kohtalon säikeet: Esimerkiksi mytologioissa ja esoteerisissa perinteissä elämä tai kohtalo saatetaan nähdä kankaana, jota
jumalattaret tai henkiolennot kutovat. Loimi tässä merkityksessä olisi ne alkuperäiset säikeet, joihin yksilöllinen elämäntarina kiinnittyy.

4. Hengellinen jatkuvuus: Koska loimi kulkee koko kankaan läpi, se voi symboloida sielun jatkuvuutta tai johdonmukaisuutta ajassa – menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden yhdistävää punaista lankaa."

Ei ollenkaan huono vastaus, kuittaa ja kiittää, tämä Elämän Taikuri.

Olihan "hän" valmis siitä runonkin tekemään, jos tahdon.
No, tottakai minä tahdoin. Sekin, kas tässä:

 

Keino-taikuri:

"Tässä on runo, joka pohjautuu sanan loimi henkiseen sisältöön:

 

Loimen laulu

Loimi kulkee hiljaa,kuin
varjo ajan reunoilla.
Sen säikeet eivät huuda,mutta
ne kantavat kaiken.

Kuin sielun silta,se
ylittää syntymän ja kuoleman,kutoo
varjoista valoa,muistoista
tarkoitusta.

Jokainen askel
on kuin kude sen hartioilla –
ajatukset, tunteet, teot
punoutuvat osaksi suurta kuvaa.

Et näe sitä kokonaan,mutta
se on läsnä:
kämmenessäsi, katseessasi,hiljaisuudessa
ennen unta.

Se mikä kannattelee,ei
tarvitse nimeä.
Mutta jos kuuntelet tarkkaan,voit
kuulla sen laulun
hengityksesi lomasta."

        *

-No vauh! huokaa jo tuohonkin, tämä Elämän Taikuri.

Tekihän keino-taikuri siitä upean meditaationkin. Upea on sekin. Lisään sen tähän omana pdf-tiedostona. 

(pdf) Meditaatio Loimen laulu

 

Kiitos yhteistyöstä, kiittää tämän matkan Taikuri.

        *

 

 

08.05.2025

Kun hetki sitten luulin

 

Kun jo hetki sitten luulin
- kun en vielä tiennyt -
ett' jonnekin jo ylemmille
ois vienyt tieni

niin, ei ...

vaan, takas ajallisen teille
ja elämän viel opettamattomille
oppimattomille osille.

 

Ja tuo kirjoitus, 30.4.2025 / "Kaksi elämää"
nyt tarkasti katsoen, ohjaakin toisin
ihmisen kokonaisuutta rakentaen
- osansa alla, ja osansa yllä.

 

Elämä on siis yhteistä tämän ajallisen osan
ja sitten vasta saa hän viel paremman osan
matkallaan ikuisen ulottuman;

ennen - tässä ja nyt - ja tulevan
toteuttaessaan omansa unelman
ja Kaikkeuden suuren suunnitelman.

        *

Blogi-kirjoituksien alkuhetki

 

03.05.2025

Kuvaan lyhyesti tähän ensimmäiseen Blogiin, miten tähän uuteen sivustoon on tultu. Mistä alkoi rakentua tämä matka tänne, ja missä mennään nyt. 

Olihan tähän sivustoon  raahattava mukaan myös menneitten matkoja, jotta kokonaisuus edes hieman raottuisi - mistä ihmeestä tänne nyt kaiken kaikkiaan on tultu. Ja, miten matkalla kasvettu.

 

05.04.2025

Muutoksien kuu

Niin, se vuotuinen muutoksieni kuu, huhtikuu
ja myös se vuotuinen muutokseni päivä, 14.4.
Silloin kaikki alkoi, jo vuosikymmeniä sitten (1984)
ja sen jälkeen, joka vuosi, ja juuri tuona päivänä
 - tai, aivan sen lähellä -
tapahtui, ja tapahtuu edelleenkin, jotain merkittävää uutta
minun omassa eloni matkassa - ja myös tässä tarinassa.

Mitä tuokaan se nyt
kun maailma on yhä enemmän hämmentynyt.

Maailman muutokset tuo esille yhä enemmän
menneitten valheita, ja samalla rakentuu uusia
- kuka niiden kaikkien takaa voi enää tietää totuuksia
- ja, onko edes sellaisia, kun se, mikä tänään on yhtä
voikin jo huomenna olla jotain muuta
- ja myös riippuen siitä, mikä on katseen suunta.

Sellainen, tällainen, on ajallisen maailma.
Ja, tämän oman matkani tarkoitushan on nyt
että tuo kaikki on takana ... jollain tavoin
 - ja olen jonnekin uusiin matkalla ...

siis, jokin osa minussa, kuin uudeksi muuttunut on jo jossain kaukana uusien upeilla rajoilla - oudon portin takana
odottamassa silmien ja ymmärryksen avausta
- niin, kun kaikella muutoksella on aina aikansa
myös tulevissa, ja tulevien ulottumissa.

Liittyykö lie tuo kaikki tähän muutoksien aikaa koko ajallisen maailmassa, ja minun osaltani juuri tähän kuukauteen
- hmmm ... pianhan se nähdään.

Vaan, oikeasti, mikä kiire tässä
en sano, "että valmiissa maailmassa", kuten on tapana
vaan ennemminkin, piankin vaik valmiiksi tuhotussa
jotta jokin ajallisen uusi voisi avautua
- tai ainakin, alkaa se matka siihen ajallisen uuteen
toivottuun, odotettuun, parempaan tulevaisuuteen.

Mutta, kuten tiedämme ja muistamme menneistä
muutos uusiin on aina tapahtunut suurien muutoksien kautta
 - puhutaan sitten ajallisen maailmasta
tai ylempien ulottumista ajallisen takana.

Annetaan kaiken nyt rauhassaan tapahtua.
        *

14.04.2025

Tärkeä hetki - 14.4.2025

Kuin kuoleman hetki
- hiljaisuus
jonkin odotusta
kuuntelua - kuin kuulemattomia sanoja
jotain uutta voimaako - vaiko hetkeä
sydämen avautumista.

Katsoa, kuunnella, maailman kauneutta, kuitenkin
vaik' kaiken tään oudon keskellä
sisäisen maailmaa etsiä.

Outoa.

Kaukaisten kautta, jälleen kerran
takaisin ajallisen maihin ...
tuntea rakkautta
omaa, ja toisen hyväksymää
tuntea kosketusta
sanojen voiman, sanojen maan
-sanat syviä, korkeuksia, tavoittaa.

Yksi sana vain
ja aukeaa taivas
ja aukeaa maa
- ihmeellistä sanojen valtaa.

Ja, katse kaunis kohti katsova
rakastava, rehellisesti tunteva
on jo pala taivasta
jotain korkeutta, tuntematonta
maan päälle laskeutunutta
- vain yhden ihmisen ihanan
sanansa kauniin
ja katseensa kirkkaan ihailevan
- ja, halaus tiukka, vilpitön
- olemme yhtä!

 

Olemme yhtä
vaikka sanoitta, katseitta
vaikka kaukana toisistamme
- ain toisemme tavoitamme .. tunnemme:
-"Ajattelitko minua - olitko tässä
jotenkin tunsin sinut vierellä?"
-

Niin, ei ajasta pois
ennen kuin aika on täys
ja, jokainen päivä voi olla yllätys.
Jokin uusi, josta et mitään tiennyt
et osannut ees toivoa, et anoa
- ehkä vain salaisesti ajatella
piirrellä mielesi kuvia.

Ja se ylhäinen olikin yllättäen tässä
sun vierellä, ajallisesi elämässä
käden käteen yhdistämässä
uusia polkuja eteesi etsimässä
yhteisessä elämässä.

        -

Tuohon nyt tupsahti hitunen ajallisen romantiikkaa,

sitä välttämätöntä feminiinistä osuutta, joka on

tarpeen tällä uudella matkalla.

         *